miss my life in La Linea

Voi miten paljon mä tällä hetkellä kaipaan Espanjaa ja aurinkoa :( tääl Suomessa kaikki tuntuu vaan niin tylsältä kun koko ajan sataa eikä joka päivä opi jotain uutta.

last day

25 tuntia ja mä olen Suomessa, hui! Viimiset päivät on menny tosi nopeesti ja mullahan ei oo keskiviikon jälkeen ollut töitä ni oon pystyny vaan rentoutumaan. Torstaina mä olin siis Fuengirolassa shoppailemassa, ja tuli kyllä rahaa kulutettua vähän liikaakin, mutta ainaki mulla on nyt kasa ihania vaatteita. Perjantaina vierailin vikaa kertaa vielä Gibraltarilla, koska mulla oli puntia niin halusin päästä niistä eroon. Kävin perjantaina vielä kääntymässä kaupungilla ja tein vikat ostokset.

Lauantain suunnitelmat meni vähän pieleen, Jennan ja mun piti mennä viettämään iltaa täällä La Lineassa, mutta se sitten peruuntu. No mutta me mentiin sitten host isän kanssa syömään ja viettämään iltaa. Maistoin ekaa kertaa elämässäni kunnon espanjalaista paellaa ja se oli niiiin hyvää, en oo ikinä varmaan syöny yhtä hyvää ruokaa.

Huomenna siis koittaa kotiinpaluu ja vaikee uskoa, että 25 tunnin päästä mä olen Suomessa. Ihana päästä kotiin, mutta mä tuun kaipaamaan tätä paikkaa tosi paljon. Tää kaupunki on vaan niin espanjalainen ja erilainen, en ikinä vois kokee samoja asioita Suomessa, ku mitä oon kokenu täällä. Kaikki ihan pienetkin asiat on erilailla täällä ja se on vaan hyvä, koska mä en viihdy Suomessa. Onneks mä tiedän jo, että mä tuun takas Espanjaan jossain vaiheessa, mä haluan asua täällä uudestaan ja oon luvannu, että vielä mä tuun takas vallottamaan Espanjaa! Nyt pitäis vaan sanoa hyvästit tälle paikalle vähäks aikaa :(  

kaikki loppuu aikanaan

Välillä tää oli kuin pahimmasta painajaisesta, välillä oli ihan kivaa ja viikonloppuisin saatto tuntua siltä, että tää on kuin unelmaa. Mulla oli hetkiä, että oisin tehnyt mitä vaan jos oisin päässyt kotiin ja hetkiä, joita en vaihtais mihinkään. Sellanen oli lyhyesti sanottuna mun työkokemus au pairina. Nyt se on siis ohi, tänään oli vika työpäivä ja nyt saan loppu ajan täällä vaan nauttia.
Mun työ ei todellakaan ollut helpoimmasta päästä, ei ainakaan mulle. Mä en ensinäkään ole edes lapsirakas ihminen ja huvittavaa on, että silti, siitä huolimatta lähdin au pairiksi! Jotenkin ironista vielä, että tietenkin tän perheen 3-vuotias poika on villein ja energisin tuntemani lapsi.

Välillä ton lapsen kanssa mulla meni niin hermot, että jouduin vaan mennä vähäks aikaa vessaan lukkojen taakse piiloon! Mut toisaalta välillä yllätyin, kun se osas olla tosi kiltti ja totella mua ja oli jotenkin huvittavaa, että heti ekan päivän jälkeen, minkä vietin Jasperin kanssa, niin se kutsu mua äidiks. Mä en edes tiennyt, että mä pärjäisin lasten kanssa näinkin hyvin ja nyt tiedän sen vielä paremmin, ja toi lapsi opetti mulle ainakin tosi paljon kärsivällisyyttä, mitä mulla todellakaan ei kauheasti ole! Joka päivän jälkeen mulla oli aina kauhea päänsärky, johtui varmaankin siitä, että Jaspi ei ihan vielä oo oppinut puhumaan normaalilla äänellä ja kaikki mitä suusta tulee niin se tulee huutamalla. Ja vaikka mä aina olinkin työpäivän jälkeen helpottunu, että jes taas yksi päivä takana ja saa hengähtää hetken tolta lapselta, niin en mä silti näitä hetkiä vaihtas mihinkään, tosin jos uuden työnantajan ois saanu niin ois ollu mukava...
Vaikka mä en lapsista kauheesti pidäkkään, niin osaa ne silti huvittavia ja ihan kivojakin olla välillä, mutta ainoastaan välillä!!

 

Se siitä työkokemuksesta! Jotain on onneksi tästäkin opittu :) Huomenna mä rentoudun totaalisesti, sillä suuntaan Fuengirolan shopcenteriin ja vietän siellä päivän tuhlaillen mun auppari rahoja!!

don't wanna go home!

Vielä 2 päivää sitten mä olin ihan innoissani siitä, että pääsen kotiin, mutta nyt mua ei jotenki yhtään huvita lähteä! Onhan se kiva, että pääsee näkemään perheen ja kaverit, mutta jotenki musta vaan tuntuu, et haluisin jäädä tänne ja kokee vielä kaikenlaista! En kiellä sitä, ettei tää ois oikee ratkasu nyt lähteä, koska ei tää mitään unelma au pair elämää oo tässä perheessä. Vaikka mä oon ollu täällä vasta 3 viikkoa, niin mulla tulee tätä paikkaa ikävä, koska oon jotenkin nyt vaan sopeutunu niin hyvin elämään täällä eikä mulla oo oikeestaan ekan viikon jälkeen ollu yhtään ikävä kotiin. Vielä saan viikon nauttia täällä olosta ja sit koittais Suomessa tylsä arki... tosin piristävää on se, että meen takaisin kouluun vasta joulukuussa ja siihen asti teen töitä, jes.

Eilen olin rannalla hankkimassa lisää rusketusta, ja en oikeesti tiedä mitään ihanempaa kun rannalle meneminen! Voi vaan makoilla auringon alla ja olla ajattelematta yhtään mitään, täydellinen lääke rentoutumiseen. Mä löysin eilen täältä La Lineasta myös sellasen pienen shopcenterin, tosin se oli aika pitkän kävelymatkan päässä, mutta ei mulla ollut muutakaan tekemistä niin ahkerasti jaksoin kävellä sinne. Ja oi että mä rakastan tätä espanjalaista muotia ja oisin eilenkin voinu ostaa kaikki vaatteet Bershkasta! Lisäks täällä saa nyt kaikkii korkokenkiä ja sandaaleita huippu halvalla, jollain 3-8 eurolla, koska kaikki kaupat haluu niistä eroon, et saadaan talvikengät myyntiin. Ens viikolla mä lähen kenkä ostoksille ja mä en halua edes tietää kuin paljon mä tuun täältä niitä kenkiä raahaamaan Suomeen :) Mun pitää lisäks hankkia toinen matkalaukku, koska saan viedä jopa 40 kiloa tavaraa täältä, jeee!!!

Eilen oli Gibraltarin kansallispäivä ja sen kunniaks oli ilotulituksia täällä eilen yöllä. Ja sain ekan kuvan otettuu lentokoneesta, joka nous tosta Gibraltarin kentältä. Oisin varmaa saanu paremmanki kuvan jos ois ollu kamera kädessä, mut kiireellä lähin juoksien hakee sitä ja toi kone oli jo liian kaukana.

Kohta mä lähen taas rannalle rentoutumaan ja illalla valmistaudun kattomaan jalkapallo ottelua terassilta, kotijoukkue Balona kohtaa Sevillan!

ridiculous

Tää homma on nyt menny ihan naurettavaksi! Tää mun au pair elämä on vähän sama kuin olisin Afrikasta kuljetettu orja. Mun oletetaan siivoovan täällä viikonloppuisin, kun mulla on vapaata. Oon myöntynyt siihen, että siivoan tän koko talon kerran viikossa kunnolla, ja se tapahtuu arkipäivänä, silloin kun mulla on työviikko, ei silloin kun mun kuuluis nauttia vapaa-ajasta!

Ehkä tää on ihan hyvä, että joudun olla täällä enää 2 viikkoa. En mä toisaalta haluis lähteä, koska tää on aina ollu sitä mitä oon halunnu ja oon sopeutunu tänne jo tosi hyvin ja nautin kun saan olla täällä auringon alla ja seurata espanjalaista elämää. Mutta toisaalta mun järki menis jos jäisin tähän perheeseen. Ongelmana on nyt vaan se, että en millään tuu löytämään perhettä tän 2 viikon aikana eli paluu Suomeen ja arki siellä on edessä.

Musta on tosi kurjaa, että just mulle piti käydä näin ja, että tän kaiken piti päättyä tällä tavalla...
Nyt pitää vaan ajatella positiivisesti, että kai tästä jotain hyvääkin seuraa. Mä nautin vielä 2 viikkoa täällä olosta ja aion ottaa auringosta ja Espanjasta kaiken irti!

uutta perhettä etsitään!

Nyt kävi siis niin, että mun ja host isän ajatusmaailma ei oikein kohdannut, joten uutta perhettä olisin etsimässä Espanjasta. Jos kukaan sattuu tietämään perhettä, joka etsii au pairia niin ehdotuksia otan mieluisasti vastaan! Mulla on siis tasan 2 viikkoa aikaa, tai muuten koittaa paluu Suomeen...

Synttärit ja Fuge

Hauskaa oli, ja Jennan kanssa päästiin vähän tuulettumaan auppari elämältä, juhlittiin siis mun synttäreitä ja samalla tätä hienoa au pair elämää! Oltiin koko yö Fugessa ja löydettiin suomalaisia turisteja joiden kanssa loppuilta hurahti. Nähtiin Fugen kaduilla myös auringonnousu, joka oli hieno. Aamulla meinas vähän alkaa väsyttämään kun jouduttiin bussia oottelemaan 12. asti. Eilen väsytti kyllä paljon, mutta onneks nyt on hyvät yöunet alla ja voi lähteä retkeilemään Gibraltarille !!