kaikki loppuu aikanaan

Välillä tää oli kuin pahimmasta painajaisesta, välillä oli ihan kivaa ja viikonloppuisin saatto tuntua siltä, että tää on kuin unelmaa. Mulla oli hetkiä, että oisin tehnyt mitä vaan jos oisin päässyt kotiin ja hetkiä, joita en vaihtais mihinkään. Sellanen oli lyhyesti sanottuna mun työkokemus au pairina. Nyt se on siis ohi, tänään oli vika työpäivä ja nyt saan loppu ajan täällä vaan nauttia.
Mun työ ei todellakaan ollut helpoimmasta päästä, ei ainakaan mulle. Mä en ensinäkään ole edes lapsirakas ihminen ja huvittavaa on, että silti, siitä huolimatta lähdin au pairiksi! Jotenkin ironista vielä, että tietenkin tän perheen 3-vuotias poika on villein ja energisin tuntemani lapsi.

Välillä ton lapsen kanssa mulla meni niin hermot, että jouduin vaan mennä vähäks aikaa vessaan lukkojen taakse piiloon! Mut toisaalta välillä yllätyin, kun se osas olla tosi kiltti ja totella mua ja oli jotenkin huvittavaa, että heti ekan päivän jälkeen, minkä vietin Jasperin kanssa, niin se kutsu mua äidiks. Mä en edes tiennyt, että mä pärjäisin lasten kanssa näinkin hyvin ja nyt tiedän sen vielä paremmin, ja toi lapsi opetti mulle ainakin tosi paljon kärsivällisyyttä, mitä mulla todellakaan ei kauheasti ole! Joka päivän jälkeen mulla oli aina kauhea päänsärky, johtui varmaankin siitä, että Jaspi ei ihan vielä oo oppinut puhumaan normaalilla äänellä ja kaikki mitä suusta tulee niin se tulee huutamalla. Ja vaikka mä aina olinkin työpäivän jälkeen helpottunu, että jes taas yksi päivä takana ja saa hengähtää hetken tolta lapselta, niin en mä silti näitä hetkiä vaihtas mihinkään, tosin jos uuden työnantajan ois saanu niin ois ollu mukava...
Vaikka mä en lapsista kauheesti pidäkkään, niin osaa ne silti huvittavia ja ihan kivojakin olla välillä, mutta ainoastaan välillä!!

 

Se siitä työkokemuksesta! Jotain on onneksi tästäkin opittu :) Huomenna mä rentoudun totaalisesti, sillä suuntaan Fuengirolan shopcenteriin ja vietän siellä päivän tuhlaillen mun auppari rahoja!!